Peto ei tajua olevansa koira, bussissakin änkeää syliin.

Pimeä, pitkä ja kiireinen syksy/talvi on edesauttanut sitä, että Pedolla ei ole ollut paljon tilaisuuksia tavata vapaana muita koiria. Tänään käytiin pitkästä aikaa koirapuistossa. Peto "rakastui" heti yhteen 7-kuiseen ranskanbuldoggi tyttöön ja sen jälkeenhän Peto vain seurasi tyttö parkaa hormoonit hyrräten. Ja sitten vielä kun paikalla oli toinen nuori uros, vehnäterrieri, niin Pedolla ja vehniksellä ei oikein synkannut. Pojat olisivat ottaneet mittaa toisistaan, jos olisi annettu.

Ei ole koirapuistot meidän paikka. Pedolla hormoonit hyrrää ja sitten kun se kokee muut urokset kilpailijoiksi, niin ei siellä ole hauskaa.

Mokkinaapuri Leevi kääpiöpinserillä on koirakoulu samaan aikaan (eri ryhmä) kun Pedolla. Annettiin poikien remmissä pikaisesti treffata treenien jälkeen ja Leeville, 1 vuotta, Peto ei ärähtänyt. Olisi halunnut leikkiä.

Agilitya aiotaan harrastaa vielä ainakin maaliskuu. Vaikka Peto ei niin siitä nautikaan, niin varmaan säännöllinen treenaaminen kuitenkin auttaa yleiseen tottelevaisuuteen. Alhaalla Pedon agitreenit 7.2.2012, mikä vauhti ja into :-)

http://youtu.be/JWqYETpfvXc

Peto ei oikein innostu agilitysta. Se löntystelee vaan esteeltä toiselle. Sitten välillä kesken radan istuu rapsuttelemaan itseään. Putkista menee, jos se työnnetään sinne ja sitten tulee niin hitaasti ulos toisesta päästä, että ajattelee sen jääneen sinne nukkumaan :-)

Hyvä puoli tietysti on, että Peto ei arastele mitään estettä, menee kyllä kun vähän tönitään, mutta mitään tekemisen riemua ei touhussa ole. Mutta ei siis pelkää mitään.

Onhan Peto muutenkin ylirauhallinen. Tuntuu, että siitä on tulossa aikuisempi, kun yleinen tottelevaisuus on parantunut, luoksetulo varsinkin. Eikä Peto enää pureskele yksinollessaan tavaroita. Mutta välillä se on kuin vanha äijä, kun vapaanakin ollessaan usein vaan löntystelee. Välillä tosin saa edelleen hepuleita, varsinkin jos jossain on mielenkiintoisia hajuja, eli siinä mielessä normaali koira kuitenkin.

Meille kyllä sopii tälläinen rauhallinen tapaus. Kun perheessä muutenkin on vilskettä ilman koiraakin, niin on kiva, että ei tarvitse tuntea huonoa omatuntoa, jos koiralle ei kaiken kiireen lisäksi ehdi tarjota ylimääräisiä virikkeitä. Jos Pedolle riittää, että se pääsee tarpeeksi ulos, metsään aina silloin tällöin ja joskus joku heittää palloa, niin hyvähän se vaan on.

Oltiin Pedon kanssa metsässä tarpomassa sekä lauantaina että sunnuntaina. Kummasti kaverilla kyllä virtaa riittää, kun saa rauhassa nuuskutella ja umpilumessa piehtaroida. Peto on aina tosi tyytväinen kun pääsee metsään vapaana juoksentelemaan ja nätisti osaa tulla kun kutsutaan (melkein aina). Tai no, ainakaan ei Peto ole metsään koskaan kadonnut :-)

Agility/tottelevaisuunskurssia on vielä 4 kertaa jäljellä. Pitää miettiä jatkoa, onko mitään järkeä viedä koiraa paikkaan, missä se on sen näköinen, ettei vähempää juuri voisi kiinnostaa? Hirveällä kiireellä töistä kotiin ja sitten koko hommaan matkoineen menee 2 tuntia. Ehkä senkin ajan voisi käyttää paremmin ...

Pedolla on kuulemma meidän perheen kauneimmat silmät :-)

Eilen oli Pedolla toiset agility treenit. Eipä ollut kaveri innostunut. Nuuskutteli lähinnä mielenkiintoisia hajuja ja tuijotteli toisia koiria. Pikkasen hankala tapaus, kun sitä ei mikään sytytä, nameilla, leluilla tai kehuilla motivointi ei onnistu. Kyllähän se remmissä menee a-esteet, puomit, kepit ja pöydät, putkesta menee läpi kun työntää ... eli ei millään lailla arastele. Mut hitaasti menee ja jos olisi vapaana, niin varmaan ei tekisi mitään, paitsi ehkä nostais koipea ja pissais. Kiva siinä sitten yrittää olla innostava. Agility me aloitettiin, jotta Pedolla olisi kivaa...

Sitten illalla kotona neljän seinän sisällä kyllä teki vaikka mitä ihan pikkusellakin palkitsemisella.

Peto on varas. Jo pienenä se vei sukkia, hanskoja ym. Nyt eräs henkilö meidän perheessä on opettanut sen varastamaan hatut päästä. Eli jos joku tulee sisään, Peto tuijottaa hattua ja vie sen jos ihminen erehtyy kyykistymään. Ja jos sille ei hattua anneta, se käy sen eteisestä (joskus jopa kaapista) hakemassa. Tänään pisti yhden pipon tupsun naruiksi. Peto tunkee myös päänsä avoimiin kasseihin, mun äiti ei oikein tykännyt, kun Peto vei sen kassista keskeneräisen käsityön ja juoksi kovaa vauhtia karkuun suussaan puolikas lapanen.

Me haluttiin pentueen rauhallisin ja helpoin koira ja luultavammin se saatiinkiin. Mutta sitten kun se rauhallisuus yhdistyy itsepäisyyteen ja motivointiongelmiin, niin työtä saa tämänkin koiran kanssa tehdä. Petoa ei saa tekemään mitään jos se ei itse halua, nameilla tai leluilla lahjominen ei  toimi ... Kakaran aivot kun kääntyy off-tilaan, niin ei se enää kuule tai välitä mistään. Ja mä tiedän, että kyllä Peto osaa, koska välillä taas toimii kuin unelma.

Me aloitettiin agilitypainotteinen perustottelevaisuuskurssi, neljä kertaa tottelevaisuutta ja neljä agilitya. Eka tottelevaisuuskerta takana ... Kaikki sillä kertaa tehtävät asiat oli Pedolle tuttuja juttuja. Mutta Peto ei ollut yhtään yhteistyökykyinen. Ihmetteli varmaan, että mihin oli joutunut, katteli vaan muita koiria tai itseään peilistä. Jos jotain teki, niin sitten toiminta oli kuin hidastetusta filmistä. Ei auttanut nameiksi otetut kinkunpalaset. Seuraavaksi vaan mukaan parasta sisäfilettä, jos kaveri sitten armollisesti jotain puuhastelisi.

Otto kävi kylässä. Enää pojat ei leikkinyt. Lopuksi kuitenkin sietivät toisiaan, kun tajusivat, että mun kotona koirat ei tappele ja murise.

Peto on alkanut rähjätä remmissä. Osaa mennä toisten koirien perässä ja edessä ja ohittaa kaukaa, mutta rähinät alkaa jos mennään liian läheltä. Peto ei varmaan ole saanut tarpeeksi tekemistä ja on täynnä energiaa. Ollaan oltu tämä pitkä ja sateinen syksy lähinnä kotikulmilla. Liikuttu on tarpeeksi ja metsässäkin rymistelty, mutta päätään ei poika ole ehkä tarpeeksi saanut käyttää.

Joku harrastus on Pedolle löydettävä ...

Käytiin tänään agimestassa. Hienosti Peto uskalsi kokeilla esteitä ja muita juttuja. Ei aristellut ollenkaan, eikä myöskään rähissyt muille.

Peto tarvitsisi enemmän koirakavereita. Nähtiin tänään Peetu kaveri pitkästä aikaan ja sehän meinasi "syödä" Pedon ja Peto ressukan mielestä kaveri oli pelottava. Ei siis rähissyt takaisin ...

Pedon nukkumapaikka

Peto kiipeää

Peto ihmettelee putkea, josta sitten hetken ihmeteltyään meni läpi.

Peto joulukuussa 2011 ja 2010, sama sänky. Sänky on jätetty mummille, mutta kun käydään kylässä Peto aina änkee siihen.

Lokakuun eka viikonloppu oli varmasti Pedosta hauskaa. Eka oli Otto kylässä pari yötä ja sitten pääsi treffeille tapaamaan sukulaisia.

Peto on kyllä meille just se sopiva koira. Rauhallinen, ystävällinen, kaikkien kaveri  Kiitos Maarit, että osasitkin valita meille näin täydellisen koiran.

Peto antaa tehdä itselleen mitä vain, leikata kynnet, nyppiä punkit, puhdistaa korvat tai vaikka pukea vaatteet päälle.

Jos meille tulee vieraita tai muksujen kavereita, niin Peto ottaa kaikki avosylin vastaan. Pikkulapsia on tavannut ja Peto osaa olla sopivan kiltisti lapsille, ei hypi tai riehu vaan antaa lasten silittää rauhassa.

Täällä meidän lähimetsässä oli keväällä joku sotaharjoitus. Peto ei ollut moksiskaan paukuista, normaalisti pystyttiin ulkoilemaan. Ei muutenkaan äänistä säpsähdä, meillä kun välillä kotona on aika meluisaa ihmisten toimesta. Onneksi koira osaa ottaa iisisti.

Tietyt säännöt on ollut alusta alkaen ja niitä Peto ei kyseenalaista, ei kerjätä ruokapöydästä, odotetaan lupaa ennenkuin saa syödä, ovista ei rynnätä jne ...

Ulkonakin on mennyt viime aikoina paremmin, nyt se jo mun yllätykseksi joskus jopa tekee mitä käsketään! Ulkona Peto on kova poika haistelemaan, jos annetaan niin 5 minuutin matkaan voi mennä puolituntia, kun pitää mennä nenä kiinni maassa ja merkata joka paikka.

Meille on aina jännittävää tulla kotiin silloin kun Peto on ollut yksin. Vaikka yritetään kaikki tavarat pistää pois, niin jostain se koira löytää pureskeltavaa. Yksi päivä oli eteisen kaappi auki ja mun sandaalit oli maistunut ilmeisen hyvältä. Keittiöstä löytää muoviastioita ja niitä vasta kiva on hajoittaa. Pehmolelut tappaa alta aika yksikön ja sitten on niiden sisälmykset ympäri taloa. Mut minkä sille voi, että kaverilla on tylsää yksin.

Kaiken kaikkiaan on tosi mainio koira ja luonteeltaan sen verran kiltti ja nöyrä, että ehkä siitä vielä hyvä tulee. Mielyttämisen halua ei kyllä ole tippaakaan, niin pikkuista haastetta ihmisillekin on jätetty saada koira toimimaan toivotulla tavalla.

Nyt ollaan takaisin kaupungissa ja on kyllä hiostavaa ja kuumaa. Peto joutui jättämään mökkielämän vapauden taakseen, mutta Peetu tuli lauantaina ihastuttamaan Pedon elämää hetkeksi. Peetu lähtee kotiin tänään tai huomenna. Kiva kokeilla elämää kahden koiran kanssa, kun nyt jo mietitään, että hankitaan toinen koira. Kunhan vaan Peto saataisiin ensin yhteiskuntakelpoiseksi.

Pojat jakavat sulassa sovussa luut ja lelut, mitään riitoja eivät ole saaneet aikaiseksi.

Kummatkin pojat osaavat mennä nätisti remmissä, joten ulkoilut sujuu hienosti.

Pihalla hengaillaan Pedon leikkikehässä ja tarkkaillaan ympäristöä

Koiraparat yrittävät etsiä viileän paikan päivälevon ajaksi.