Peto on kyllä meille just se sopiva koira. Rauhallinen, ystävällinen, kaikkien kaveri  Kiitos Maarit, että osasitkin valita meille näin täydellisen koiran.

Peto antaa tehdä itselleen mitä vain, leikata kynnet, nyppiä punkit, puhdistaa korvat tai vaikka pukea vaatteet päälle.

Jos meille tulee vieraita tai muksujen kavereita, niin Peto ottaa kaikki avosylin vastaan. Pikkulapsia on tavannut ja Peto osaa olla sopivan kiltisti lapsille, ei hypi tai riehu vaan antaa lasten silittää rauhassa.

Täällä meidän lähimetsässä oli keväällä joku sotaharjoitus. Peto ei ollut moksiskaan paukuista, normaalisti pystyttiin ulkoilemaan. Ei muutenkaan äänistä säpsähdä, meillä kun välillä kotona on aika meluisaa ihmisten toimesta. Onneksi koira osaa ottaa iisisti.

Tietyt säännöt on ollut alusta alkaen ja niitä Peto ei kyseenalaista, ei kerjätä ruokapöydästä, odotetaan lupaa ennenkuin saa syödä, ovista ei rynnätä jne ...

Ulkonakin on mennyt viime aikoina paremmin, nyt se jo mun yllätykseksi joskus jopa tekee mitä käsketään! Ulkona Peto on kova poika haistelemaan, jos annetaan niin 5 minuutin matkaan voi mennä puolituntia, kun pitää mennä nenä kiinni maassa ja merkata joka paikka.

Meille on aina jännittävää tulla kotiin silloin kun Peto on ollut yksin. Vaikka yritetään kaikki tavarat pistää pois, niin jostain se koira löytää pureskeltavaa. Yksi päivä oli eteisen kaappi auki ja mun sandaalit oli maistunut ilmeisen hyvältä. Keittiöstä löytää muoviastioita ja niitä vasta kiva on hajoittaa. Pehmolelut tappaa alta aika yksikön ja sitten on niiden sisälmykset ympäri taloa. Mut minkä sille voi, että kaverilla on tylsää yksin.

Kaiken kaikkiaan on tosi mainio koira ja luonteeltaan sen verran kiltti ja nöyrä, että ehkä siitä vielä hyvä tulee. Mielyttämisen halua ei kyllä ole tippaakaan, niin pikkuista haastetta ihmisillekin on jätetty saada koira toimimaan toivotulla tavalla.