Peto ei oikein innostu agilitysta. Se löntystelee vaan esteeltä toiselle. Sitten välillä kesken radan istuu rapsuttelemaan itseään. Putkista menee, jos se työnnetään sinne ja sitten tulee niin hitaasti ulos toisesta päästä, että ajattelee sen jääneen sinne nukkumaan :-)

Hyvä puoli tietysti on, että Peto ei arastele mitään estettä, menee kyllä kun vähän tönitään, mutta mitään tekemisen riemua ei touhussa ole. Mutta ei siis pelkää mitään.

Onhan Peto muutenkin ylirauhallinen. Tuntuu, että siitä on tulossa aikuisempi, kun yleinen tottelevaisuus on parantunut, luoksetulo varsinkin. Eikä Peto enää pureskele yksinollessaan tavaroita. Mutta välillä se on kuin vanha äijä, kun vapaanakin ollessaan usein vaan löntystelee. Välillä tosin saa edelleen hepuleita, varsinkin jos jossain on mielenkiintoisia hajuja, eli siinä mielessä normaali koira kuitenkin.

Meille kyllä sopii tälläinen rauhallinen tapaus. Kun perheessä muutenkin on vilskettä ilman koiraakin, niin on kiva, että ei tarvitse tuntea huonoa omatuntoa, jos koiralle ei kaiken kiireen lisäksi ehdi tarjota ylimääräisiä virikkeitä. Jos Pedolle riittää, että se pääsee tarpeeksi ulos, metsään aina silloin tällöin ja joskus joku heittää palloa, niin hyvähän se vaan on.