Me haluttiin pentueen rauhallisin ja helpoin koira ja luultavammin se saatiinkiin. Mutta sitten kun se rauhallisuus yhdistyy itsepäisyyteen ja motivointiongelmiin, niin työtä saa tämänkin koiran kanssa tehdä. Petoa ei saa tekemään mitään jos se ei itse halua, nameilla tai leluilla lahjominen ei  toimi ... Kakaran aivot kun kääntyy off-tilaan, niin ei se enää kuule tai välitä mistään. Ja mä tiedän, että kyllä Peto osaa, koska välillä taas toimii kuin unelma.

Me aloitettiin agilitypainotteinen perustottelevaisuuskurssi, neljä kertaa tottelevaisuutta ja neljä agilitya. Eka tottelevaisuuskerta takana ... Kaikki sillä kertaa tehtävät asiat oli Pedolle tuttuja juttuja. Mutta Peto ei ollut yhtään yhteistyökykyinen. Ihmetteli varmaan, että mihin oli joutunut, katteli vaan muita koiria tai itseään peilistä. Jos jotain teki, niin sitten toiminta oli kuin hidastetusta filmistä. Ei auttanut nameiksi otetut kinkunpalaset. Seuraavaksi vaan mukaan parasta sisäfilettä, jos kaveri sitten armollisesti jotain puuhastelisi.

Otto kävi kylässä. Enää pojat ei leikkinyt. Lopuksi kuitenkin sietivät toisiaan, kun tajusivat, että mun kotona koirat ei tappele ja murise.